Onko elämän vaikeus siinä, että en tiedä kuka olen?

Missä minun turvani?

Lapsuuteni kasvoin maatilalla. Kun olin noin 10-vuotias, naapurissamme paloi navetta. Kun isäntäväki naapureiden avustuksella yrittivät saada lehmiä ulos palavasta navetasta, eläimet pyrkivät sinne takaisin. Miksi ihmeessä?
Heille navetta oli turvallinen paikka ja hädän tullen heillä ei ollut muuta turvallista paikkaa.
Turvapaikkaa heidän aivoissaan…kehossaan…mielessään…?

Ihmistä voi verrata eläimeen. Kun meillä on elämässä vaikea tilanne, haluamme vaistomaisesti palata takaisin ”turvalliseen” paikkaan.
Tämä vaikea tilanne voi olla hyvinkin pitkäkestoinen. Vaikean lapsuuden kokenut aikuistunut ihminen hakeutuu vaistomaisesti vaikeaan parisuhteeseen ”turvalliseen” kotiin.

Aivotutkimukset osoittavat, että hermoverkostot rakentuvat sellaisille urille, millaista elämä ylipäätään on. Mitä pitempi aika, sitä voimakkaammat hermoverkot. Näiden syntyneiden hermoverkkojen uudelleen ohjelmointi on iso prosessi, eikä se tapahdu sormia napsauttamalla.
Sinulla on kokemusta tästä asiasta esimerkiksi uuden kielen oppimisessa. Tätä toimintaa vaikeuttaa, jos ihminen on ”selviytymistilassa”. Tämä tarkoittaa, että ihmisen älykkäimmät aivotoiminnat, jotka juuri luovat uusia hermoyhteyksiä (tapoja toimia) ovat selviytymistilassa, poissa käytöstä, eikä muutosta pääse tapahtumaan.
Ihmisen on ensin päästävä pois selviytymistilasta, jotta muutosta voi alkaa tapahtumaan.

Jotta voin olla tässä ”levollisessa” tilassa, minulla tulee olla kokemus, että minua rakastetaan juuri tällaisena kuin olen. Varmuus siitä, että on ok olla tällainen. Tässä terapeutin rooli tulee merkitykselliseksi.
Kun valitset itselle terapeuttia, varmista, että hän ymmärtää rakkauden merkityksen.

Terapeutin tehtävä ei ole muuttaa sinua vaan ”kastella” kukkaa, vaihtaa tarvittaessa pilaantunut kasvualusta ja kitkeä rikkaruohot ympäriltä. Jos olet ruusu, sinusta ei saa tulppaania tekemälläkään. Sisälläsi oleva ”sielun ääni” kuuluu kuitenkin. Anna sen kuulua. Se on parasta musiikkia korvilleni.
Terapeutin tärkein tehtävä on rakastaa, kuunnella, katsella ja muovailla sinua selkeämmäksi, jotta näet kuka olet.
Olet ainutlaatuinen arvokas yksilö valtavan erilaisuus massan keskellä. Niinkuin ruusu on kaunis katsella, niin myös päivänkakkara työntyessään asfaltin läpi kukoistukseen.

Tunteet pitävät meitä menneisyydessä. Monet oppaat sanovat, että kuuntele itseäsi. Jos kuuntelee omia tunteita, ne haluavat samaa mitä on aina ennenkin ollut. Eläimet menevät palavaan navettaan. Yli ymmärryksen ihminen tekee tunteiden ohjaamana tiedostamattaan tuhansia valintoja päivän aikana. Muutos parempaan on siis työtä ja jopa tuskaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että minä itse olen muutoksen suurin vihollinen. Itseasiassa ei kukaan muu. Tämä oli minulle huikea oivallus. Tämän vuoksi niin monet muutosprosessit loppuvat ennen, kuin pääsevät edes alkuun.

Oletko tottunut syömään tai juomaan suruun? Tunteet tulevat kuin meren aallot. Seisot rannalla vedessä, joka ulottuu napaan saakka. Et voi valita minkä kokoisia aaltoja tulee. Ne vaan tulevat. Jalkojesi alla on hiekkaa, josta et saa oikein tukea.
Olet liian syvällä. Käden ulottuvillasi ei ole mitään mistä pitää kiinni.
Et halua kohdata aaltoa mikä tulee, vaan yrität taistella vastaa. Vaikka kuinka pyristelet, vesi vyöryy päällesi. Sen voima saa sinut kaatumaan.
Tunnetilasi muuttuu mielentilaksi, jolloin todennäköisesti vajoat syvyyksiin moneksi päivää. Tietoisuutesi nostaa sinua ylemmäksi ja ylemmäksi, kunnes olet aaltojen yläpuolella. Ihmettelet niiden pauhua ja touhuat omia juttujasi kaikessa rauhassa. Tunteista tulee sinun renki, ei isäntä.

Terapia voi kestää vuoden tai viisi. Sillä ei ole väliä. Tärkeää on nousta tietoisuuden portaita sille korkeudelle, että voi jatkaa matkaa keskeneräisenä. Valmista ei koskaan tule, sillä Jumalallista ideaa emme koskaan tavoita.